2005 jouluna astuin puntarille parin vuoden kaupunkijakson jälkeen, jolloin tuli syötyä, juotua ja käytettyä viihteitä rankalla kädellä, niin vaaka näytti 108 kiloa. Tietysti lievä järkytys tuli, kun tajusi asian, jonka oli tavallaan tienny, muttei ollu halunnu ymmärtää. Muutin "maalle", rupesin fyysiseen työhön, aloitin salilla käymisen, lenkkeilyn, lisäsin lisäravinteet, jätin kaiken makean pois ja muutin täysin ruokailutottumuksia. 2006 toukokuu ja painoa oli enään 82 kiloa, minkä eteen sai tehdä paljon töitä, mutta parin kuukauden jälkeen elämäntapaan jäi niin koukkuun, ettei mitään rajaa treenaamiseen.
normi päivä oli lenkki-töihin-lenkki-sali, normi viikko oli "normi päivä" kertaa viisi, normi kuukausi oli 3+1 eli kolme kovaa ja yksi lepoviikko. Harjoittelu, lepo ja lepo suoritusten välillä oli "ohjattua". aterioita oli 6-7 päivässä ja määrät oli pieniä, mutta päiväannokset oli tietyn suuruisia(hiilareita ei säästelty:) ja mm. päivän proteiinimääräki oli +200 gramman luokkaa.
Alku harjoiteltiin googlesta löydettyjen ohjeiden perusteella, mutta tulokset eivät juuri mieltä ylentäneet, paitsi tietenki painoa putosi kovalla rääkkäyksellä, kunnes parin kuukauden jälkeen löydettiin netistä jenkkiläinen treenisivu, jossa oli varsin yksityiskohtaiset ohjeet, ruokavaliot ja yleensäkki täysi tietopaketti ja vuoden treeniohjelmat, jotka vaihtuivat 4 viikon välein. Eli saliohjelma painottui rasvan polttoon ja lihasten kasvuun, mutta mielekkään teki se, että treeni kesti max. 45 minuuttia ja 2 lihasryhmää/ 2-3 liikettä per lihas/ 3*6-8 per liike. Sen jälkeen tulokset alkoivat kasvaa tosi näkyvästi ja motivaatio vastaavasti kasvoi.
Jatkoin treeniä puoli vuotta lähes samalla teholla, kunnes töiden vuoksi aika jäi vähäksi ja lopulta myös salilla käynti jäi satunaiseksi. Tarkoitus ei ole ikinä ollut päästä johonkin tavoitepainoon vaan päästää jollain tapaa tasapainoon kunnon ja painon vuoksi.
Nyt olis tarkoitus testata miten kovempi treenaus alkais toimia vhh ruokavaliolla.
Kannattaa käydä katsomassa tuo treeniohjelma, sillä sieltä löytyy tosi paljon asiaa yhdenlaisen koulukunnantreenaukseen.
http://www.ast-ss.com/maxot.php
lauantai 15. tammikuuta 2011
Panem et circenses!
Kuukausi on mennyt kivasti uutta elämäntapaa noudattaen, mutta nyt on vähän erikoinen olo, sillä eilen tuli testattua "leipää ja sirkushuveja". Päätettiin eilen rakkaan kans mukavan asian kunniaksi tehdä vähän erilainen kauppareissu, sillä ostoskärryihin tarttui mm. mietoja alkoholijuomia(vain muutama), mättöä elikkäs vähän dippiä, zipsiä ja vähän choklaatia, niin ja tietysti limonaatia(zeroa). Nyt varmaan moni pro ajattelee, että selkärangattomia sokerinsyöjiä, eikä varmaan pitäs juhlan kunniaksi itteä vetää täyteen.
No syöminen oli päätetty ja tavallaan hallittu, mutta pakko myöntää, että maistuhan se aika hyvälle!! Olut maistu hunajalta, eikä käy kieltäminen, etteikö maraboun mangosuklaa olis ollu herkullinen makuelämys. Mutta asia minkä molemmat huomattiin, niin ei syöty itteä täyteen, eikä väkisin väännetty kaikkea makeaa mitä löytyy, ettei vain yön aikana kuivettuisi tai jotain:) Nautittiin ja vietettiin aikuisten ilta, mikä oli kiva ja makea, mutta minkä molemmat huomasi, niin tämän aamun olo ei ollut kovin hyvä. Toisella migreeni ja huono olo, mutta molemmilla ähky ja vatsa kipeä.
Oli mielenkiintoinen koittaa, että onko sitä addikti ruokaa kohtaan ja meneekö elämä helvettiin ensimäisen haukun jälkeen. Vähän on huono omatunto, sillä kuukauden ruokavalio mennyt pilalle, mutta mietin asian näin, että vaikka olen päättänyt muuttaa elämäntavat, niin en sentään rupea totaalikieltäytyjäksi. Tarkoitus ei ole palata vanhaan, sillä olo on huono, päässä humisee ja vatsaa vääntää, eikä olo tunnu yhtään addiktilta ruokaa kohtaan, mutta tuntuu siltä, että vedän pidemmän pätkän seuraavaksi vähillä hh:lla. Tarkoitus olis syödä terveellisesti ja treenata, jos nyt sais ittensä rantakuntoon kesäksi. Vaikka olenki makean suurkuluttaja, niin se ei paljon vaa`alla paina, kun toiseen kuppiin laitetaan terveys, hyvinvointi ja tuleva minä!
No syöminen oli päätetty ja tavallaan hallittu, mutta pakko myöntää, että maistuhan se aika hyvälle!! Olut maistu hunajalta, eikä käy kieltäminen, etteikö maraboun mangosuklaa olis ollu herkullinen makuelämys. Mutta asia minkä molemmat huomattiin, niin ei syöty itteä täyteen, eikä väkisin väännetty kaikkea makeaa mitä löytyy, ettei vain yön aikana kuivettuisi tai jotain:) Nautittiin ja vietettiin aikuisten ilta, mikä oli kiva ja makea, mutta minkä molemmat huomasi, niin tämän aamun olo ei ollut kovin hyvä. Toisella migreeni ja huono olo, mutta molemmilla ähky ja vatsa kipeä.
Oli mielenkiintoinen koittaa, että onko sitä addikti ruokaa kohtaan ja meneekö elämä helvettiin ensimäisen haukun jälkeen. Vähän on huono omatunto, sillä kuukauden ruokavalio mennyt pilalle, mutta mietin asian näin, että vaikka olen päättänyt muuttaa elämäntavat, niin en sentään rupea totaalikieltäytyjäksi. Tarkoitus ei ole palata vanhaan, sillä olo on huono, päässä humisee ja vatsaa vääntää, eikä olo tunnu yhtään addiktilta ruokaa kohtaan, mutta tuntuu siltä, että vedän pidemmän pätkän seuraavaksi vähillä hh:lla. Tarkoitus olis syödä terveellisesti ja treenata, jos nyt sais ittensä rantakuntoon kesäksi. Vaikka olenki makean suurkuluttaja, niin se ei paljon vaa`alla paina, kun toiseen kuppiin laitetaan terveys, hyvinvointi ja tuleva minä!
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Reissutyöt
Viikot poissa kotoota on aika iso miinus karppaustaki ajatellen, sillä pitkät päivät töissä ja illat kämpillä ovat välistä kova paikka. Tullu välistä hetkiä jolloin parit saunakaljat, roskaruoka ja napostelu ovat tuntuneet houkuttelevalta ajatukselta, sillä väkisinkin ruokavalio tahtoo jäädä vähän yksipuoliseksi, eikä kovin hienoja ruokia ehdi tai edes jaksa alkaa vääntämään. Ei sillä, että vaihtaisin nykyisen olon vanhaan ja sokeriseen. On vain huomannut sen, että kuten muutkin asiat, niin myös ruokavalio ja kokkaus saa uuden merkityksen, kun yhdessä tekee ja yhdessä nauttii.
Nyt viime aikoina olen iltojen iloksi saanut palautettua puntit ja uskon, että uudella elämäntavalla on iso merkitys siihen. Aikaisemmin ei jaksanu alkaa vääntää enään rautaa ko päivän painoi töitä(satunnaisia piikkejä lukuunottamatta:), mutta televisio ja syöminen olivat palkinto raatamisesta. Aika tyhmän tuntoinen oli tuokin ajattelu, mutta kai se piti itselle jotenkin selittää, sillä mielessä usein kummitteli pitkä salitausta aikaisemmilta vuosilta, kun kassalla pakkasi hiilareita pussiin. Joten vanha harrastus on erittäin tervetullut pitkiin iltoihin:)
Nyt viime aikoina olen iltojen iloksi saanut palautettua puntit ja uskon, että uudella elämäntavalla on iso merkitys siihen. Aikaisemmin ei jaksanu alkaa vääntää enään rautaa ko päivän painoi töitä(satunnaisia piikkejä lukuunottamatta:), mutta televisio ja syöminen olivat palkinto raatamisesta. Aika tyhmän tuntoinen oli tuokin ajattelu, mutta kai se piti itselle jotenkin selittää, sillä mielessä usein kummitteli pitkä salitausta aikaisemmilta vuosilta, kun kassalla pakkasi hiilareita pussiin. Joten vanha harrastus on erittäin tervetullut pitkiin iltoihin:)
maanantai 10. tammikuuta 2011
Leffa ja mässyt:)
Nämä olivat asioita, jotka kuuluivat elämään pitkän aikaa, eikä varmaan olisi edes osannu kattoa leffaa ilman pientä mässäämistä. Jännä tunne, kun huomasi, että makaa olkkarin lattialla koiran kuorsatessa pään alla tyynynä, eikä leffasta ole jäljellä juuri muuta, kuin lopputekstit. Erikoisen siitä tekee se, että aiemmin leffa on ollut lähinnä syy mässäilyyn ja varmaan siitä syystä tykänny niitä vuokraillaki. Nyt pysähtyi keskittymään olennaiseen ilman tunnetta, että mitä söisin nyt vai pitäiskö sittenki käydä hakemassa pitsa tässä välissä.. (Tainnut olla oikea ongelma ko. asian kanssa:)
Se mihin tähänastinen elämäntapa muutos on auttanu nähtävästi on ylenpalttinen mässäily. Ei yksinkertaisesti ole polttavaa halua koko aikaa pistää jotain suuhun ja se on alkuperäinen syy miksi remonttia aloin tekemään ja mietin vain mitä kaikkea saan tällä remontoitua,
Pakko myöntää, että vielä tulee makean nälkä aina välistä, joten pari palaa tummaa puottaa takaisin maan pinnalle:)
Mutta rare exporttia suosittelen kaikille, jotka tykkää erilaisesta joulutarinasta. Katoin mielenkiinnolla, mutta olihan erikoinen:)
Se mihin tähänastinen elämäntapa muutos on auttanu nähtävästi on ylenpalttinen mässäily. Ei yksinkertaisesti ole polttavaa halua koko aikaa pistää jotain suuhun ja se on alkuperäinen syy miksi remonttia aloin tekemään ja mietin vain mitä kaikkea saan tällä remontoitua,
Pakko myöntää, että vielä tulee makean nälkä aina välistä, joten pari palaa tummaa puottaa takaisin maan pinnalle:)
Mutta rare exporttia suosittelen kaikille, jotka tykkää erilaisesta joulutarinasta. Katoin mielenkiinnolla, mutta olihan erikoinen:)
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Elämäntyylin aloituksen haitat..
Tietystikki ajattelin, että ainoat ongelmat on siinä, etten saa syödä leipää, enkä makaroonia tai niin rakkaat suklaa ja juustonaksut pitää myös jättää pois oluesta nyt puhumattakaan.
Aluksi kaikki tuntui tietysti helpolta, koska oma motivaatio oli tosi korkea ja paino putosi tosi äkkiä. Ongelmaksi nousi se, että viikonloppuna avovaimon ja lasten luona ollessa ruuan tekemisestä tuli todella työläs prosessi, sillä lapset syö tiettyä, vaimolle siihen vielä vähän lisukkeita ja itselle jotain aivan muuta. Eli seuraava liike oli vaimon ruokavalion muuttaminen tällaiseksi oikeaksi ja hyväksi:) Myös vaikea saada sukulaisille perille, etten voi syödä jouluruualla kaikkea mitä on tarjolla vaan pysytellä kinkussa ja lohessa ja yrittää selittää, että vaikka kunnon oikeaa kotiruokaa on syöty iät ja ajat, eikä perunaa parempaa olekkaan, niin ettei net sovi mulle.
Innostun itse asioista yleensä täysillä ja vaimo sai myös aimo annoksen tietoa karppauksesta, ehkä jopa yliannostuksen, sillä 3 viikon jälkeen alkoi myös hänen kellossa ääni muuttua, mihin varmaan vaikutti myös välissä ollut joulu kaikkine ruokineen.
Nyt ollaan vaimon kans viikon karpattu yhdessä, mikä vähän vaikea sen vuoksi, että olen vain viikonloput kotona, mutta yhdessä uusien reseptien kokeileminen ja dieetin noudattaminen on paljon helpompaa, sillä varmaan molemmille tulee heikkoja hetkiä, mutta yhdessä on helpompi pysyä tämä alku vahvana
Päivällä tehtiin texmex kanaa, mikä vei kielen mennessään. Jos edustaisin yksin tässä perheessä tätä elämäntapaa, niin laiskuuttani taitaisi jäädä hienot reseptit kokeilematta ja söisin munia, pekonia, juustoa ja nakkeja, joten tässäki asiassa tiimityö on eduksi.
Seuraava operaatio on lähimmäisten käännyttäminen, ettei tarvi selitellä seuraavassa joulupöydässä:)
Aluksi kaikki tuntui tietysti helpolta, koska oma motivaatio oli tosi korkea ja paino putosi tosi äkkiä. Ongelmaksi nousi se, että viikonloppuna avovaimon ja lasten luona ollessa ruuan tekemisestä tuli todella työläs prosessi, sillä lapset syö tiettyä, vaimolle siihen vielä vähän lisukkeita ja itselle jotain aivan muuta. Eli seuraava liike oli vaimon ruokavalion muuttaminen tällaiseksi oikeaksi ja hyväksi:) Myös vaikea saada sukulaisille perille, etten voi syödä jouluruualla kaikkea mitä on tarjolla vaan pysytellä kinkussa ja lohessa ja yrittää selittää, että vaikka kunnon oikeaa kotiruokaa on syöty iät ja ajat, eikä perunaa parempaa olekkaan, niin ettei net sovi mulle.
Innostun itse asioista yleensä täysillä ja vaimo sai myös aimo annoksen tietoa karppauksesta, ehkä jopa yliannostuksen, sillä 3 viikon jälkeen alkoi myös hänen kellossa ääni muuttua, mihin varmaan vaikutti myös välissä ollut joulu kaikkine ruokineen.
Nyt ollaan vaimon kans viikon karpattu yhdessä, mikä vähän vaikea sen vuoksi, että olen vain viikonloput kotona, mutta yhdessä uusien reseptien kokeileminen ja dieetin noudattaminen on paljon helpompaa, sillä varmaan molemmille tulee heikkoja hetkiä, mutta yhdessä on helpompi pysyä tämä alku vahvana
Päivällä tehtiin texmex kanaa, mikä vei kielen mennessään. Jos edustaisin yksin tässä perheessä tätä elämäntapaa, niin laiskuuttani taitaisi jäädä hienot reseptit kokeilematta ja söisin munia, pekonia, juustoa ja nakkeja, joten tässäki asiassa tiimityö on eduksi.
Seuraava operaatio on lähimmäisten käännyttäminen, ettei tarvi selitellä seuraavassa joulupöydässä:)
Vaihtelu virkistää
Nazzot, kebabpitsat, ranskalaiset, hampurilaiset, sipsit, juustonaksut ja karkit.. Mm. näillä asioilla palkittiin itseä rankan viikon päätteeksi. Lauantai-illan menuu on ollut esimerkiksi ranskalaiset, kebab, mozzarellatikut, jalopenopopperssit, erilaiset dipit. Jälkiruuaksi on syöty sipsejä ja illan leffaa varten tietysti haettu karkkia makuunista. Tätä samaa rataa on mennyt perjantait, lauantait ja sunnuntait puoli vuotta ennen joulukuuta, eikä epäilystäkään, etteikö herkuttelu olisi ollut meidän yksi lempiharrastuksista.
Tänään oli mukava nousta, käyttää koira ulkona ja tehdä aamuaskareet, kun olo ei ollut turvonnut vaan kevyt ja energinen. Eilen syötiin 3 ateriaa, joista ensimmäinen oli 1 minuutin "sämpylä", jonka löydettiin karppaus.infon sivuilta lukuisten muiden reseptien lisäksi. Ateriaksi tehtiin lidlistä ostettuja naudanliharullia salaatilla ja tacomausteella höystettynä. Illallinen käytiin myös karppaus.infon sivuilta katsomassa ja se koostui pekonipaprikoista ja nistin "lärpäkkeistä".
Vähän vaivaa näkemällä saa loihdittua tosi maukkaita ruokia ja näitä tulee syötyä kohtuudella. Ähkyyn asti ei jaksa syödä ja viikonlopun jälkeinen huono omatunto syöpöttelystä on poissa.
Tänään oli mukava nousta, käyttää koira ulkona ja tehdä aamuaskareet, kun olo ei ollut turvonnut vaan kevyt ja energinen. Eilen syötiin 3 ateriaa, joista ensimmäinen oli 1 minuutin "sämpylä", jonka löydettiin karppaus.infon sivuilta lukuisten muiden reseptien lisäksi. Ateriaksi tehtiin lidlistä ostettuja naudanliharullia salaatilla ja tacomausteella höystettynä. Illallinen käytiin myös karppaus.infon sivuilta katsomassa ja se koostui pekonipaprikoista ja nistin "lärpäkkeistä".
Vähän vaivaa näkemällä saa loihdittua tosi maukkaita ruokia ja näitä tulee syötyä kohtuudella. Ähkyyn asti ei jaksa syödä ja viikonlopun jälkeinen huono omatunto syöpöttelystä on poissa.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Skarppaus a.k.a. karppaus
"Olen 28 vuotias mies, vajaa 180 senttiä pitkä, paino liikkunut 85-100 kilon välissä. Pidän syömisestä, varsinki makeasta ja roskaruuasta. Yleensäkki kaikki on hyvää, kun sitä on riittävästi, mikä valitettavan usein johtaa ylisyömiseen "ähkyyn" ja kun siitä selviää, niin tietty jotain makeaa päälle:)
Tiedän, että paino on hyvin hallinnassa, mutta varmaan suureksi osaksi fyysisen työn ja pitkien päivien vuoksi. Tietysti mahdollisuuksien mukaan käyn salilla, lenkkeilen koiran kanssa ja harrastan kaikkea maan ja taivaan välillä. Toisin sanoen, mitä mie täällä valitan, sillä olen hyvässä kunnossa, tyytyväinen itseeni, energinen ja aina valmiina kaikkeen uuteen!
No tajusin sen, että haluan olla vielä 58-vuotiaana energinen ja pirteä, sillä perintötekijät eivät ole tässä asiassa minun puolella, mikä näkyy todella nopeasti puntarilla laiskemmilla kausilla. Tiedän, että mikäli liikkuminen vähenee, mutta vanhat ruokatottumukset pysyy, niin peli on pelattu."
Nämä olivat mietteet joulukuun alussa 2010, kun kävin puntarilla ja näin painon taas nousseen 95 kiloon. Kuulin kaverilta, että Atkinssin dieetti on erilainen vaihtoehto, eikä tarvisi tuskailla nälän tunteen kanssa, joten tietysti kaikesta uudesta innostuvana aloin ottamaan selvää riskeistä ja ruokavaliosta ja ennen kuin huomasinkaan oli jääkaapin sisältö muuttunut rasvaksi ja proteiineiksi.
Hieman skeptisenä aloin toteuttaa dieettiä ja jätin hiilihydraatit minimiin. Alku oli tietysti vaikea, sillä ei ollut tietoa dieetin vaikutuksesta ja kaiken hyvän ja makean jättäminen kokonaan pois tuntui vaikealta, (sillä kerranhan täällä vain eletään, joten miksi en nauttisi siitä täysillä) eikä asiaa paljon auttanut väsymys ja heikko olo, joka seurasi hiilareista luopuessa. Olin kuitenkin päättänyt, että periksi en anna, vaan kuukauden sinnittelen. Asiat alkoivat muuttua, kun olo alkoi tuntumaan energiseltä ja uusi ruokavalio tutummalta, eikä kiinnostusta uutta elämäntapaa kohtaan vähentänyt se, että 17 päivän jälkeen paino oli pudonnu 95 kilosta 86 kiloon ja "ähkysyömisen" aiheuttama turvotus oli poissa.
Nyt on kuukausi kulunut aloituksesta, eikä vähähiilihydraattinen elämäntapa tunnu enään vieraalta ja vaikealta vaan mielenkiintoiselta haasteelta. Reseptejä netistä löytyy mielinmäärin ja aloituksen kananmunat ja pekoni ovat jääneet vähemmälle uusien kokeiluiden myötä.
Samojen asioiden kans painiville suosittelen lämpimästi
Tiedän, että paino on hyvin hallinnassa, mutta varmaan suureksi osaksi fyysisen työn ja pitkien päivien vuoksi. Tietysti mahdollisuuksien mukaan käyn salilla, lenkkeilen koiran kanssa ja harrastan kaikkea maan ja taivaan välillä. Toisin sanoen, mitä mie täällä valitan, sillä olen hyvässä kunnossa, tyytyväinen itseeni, energinen ja aina valmiina kaikkeen uuteen!
No tajusin sen, että haluan olla vielä 58-vuotiaana energinen ja pirteä, sillä perintötekijät eivät ole tässä asiassa minun puolella, mikä näkyy todella nopeasti puntarilla laiskemmilla kausilla. Tiedän, että mikäli liikkuminen vähenee, mutta vanhat ruokatottumukset pysyy, niin peli on pelattu."
Nämä olivat mietteet joulukuun alussa 2010, kun kävin puntarilla ja näin painon taas nousseen 95 kiloon. Kuulin kaverilta, että Atkinssin dieetti on erilainen vaihtoehto, eikä tarvisi tuskailla nälän tunteen kanssa, joten tietysti kaikesta uudesta innostuvana aloin ottamaan selvää riskeistä ja ruokavaliosta ja ennen kuin huomasinkaan oli jääkaapin sisältö muuttunut rasvaksi ja proteiineiksi.
Hieman skeptisenä aloin toteuttaa dieettiä ja jätin hiilihydraatit minimiin. Alku oli tietysti vaikea, sillä ei ollut tietoa dieetin vaikutuksesta ja kaiken hyvän ja makean jättäminen kokonaan pois tuntui vaikealta, (sillä kerranhan täällä vain eletään, joten miksi en nauttisi siitä täysillä) eikä asiaa paljon auttanut väsymys ja heikko olo, joka seurasi hiilareista luopuessa. Olin kuitenkin päättänyt, että periksi en anna, vaan kuukauden sinnittelen. Asiat alkoivat muuttua, kun olo alkoi tuntumaan energiseltä ja uusi ruokavalio tutummalta, eikä kiinnostusta uutta elämäntapaa kohtaan vähentänyt se, että 17 päivän jälkeen paino oli pudonnu 95 kilosta 86 kiloon ja "ähkysyömisen" aiheuttama turvotus oli poissa.
Nyt on kuukausi kulunut aloituksesta, eikä vähähiilihydraattinen elämäntapa tunnu enään vieraalta ja vaikealta vaan mielenkiintoiselta haasteelta. Reseptejä netistä löytyy mielinmäärin ja aloituksen kananmunat ja pekoni ovat jääneet vähemmälle uusien kokeiluiden myötä.
Samojen asioiden kans painiville suosittelen lämpimästi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)